Turun Dynamossa järjestetyllä Elämän valttikortit -klubilla vierailleet dj:t soittivat elämänsä 50 tärkeintä kappaletta - hienoja ja viileitä biisejä.
Hanttikortit-blogissa esiteltäviä kappaleita on yli neljä kertaa enemmän. Esitysten taso vaihtelee helvetistä taivaaseen, mutta omasta mielestäni ne kaikki ovat mahtavia. Nää laulut teki minusta tän miehen.
Hanttikortit-blogissa esiteltäviä kappaleita on yli neljä kertaa enemmän. Esitysten taso vaihtelee helvetistä taivaaseen, mutta omasta mielestäni ne kaikki ovat mahtavia. Nää laulut teki minusta tän miehen.
tiistai 7. kesäkuuta 2011
#185: Memories Can't Wait - Talking Heads (1979)
Laulajakitaristi David Byrnen, rumpali Chris Frantzin ja basisti Tina Weymouthin vuonna 1975 perustaman Talking Heads -yhtyeen neljä vuotta myöhemmin julkaistu Memories Can't Wait on pelottavaa kuunneltavaa.
Tuottaja Brian Eno luo bändin sointia kaiuttamalla ja efektoimalla pahaenteisen kuulokuvan hamäränä seisovan pilvenpiirtäjän huipulla pidettävistä dekadenteista jatkoista, minne osallistuu pelkkiä menneisyyden haamuja.
Tuollainen fiilis minulle tuli, kun kauan sitten kuulin biisin ensimmäistä kertaa. Mitään juhlia ei tietenkään järjestetä missään muualla kuin sekoamisen partaalla horjuvan David Byrnen ja ehkä kappaleen toisen säveltäjän, bändiin vuonna 1977 liittyneen ex- Modern Lovers -kitaristi Jerry Harrisonin päässä. Mahtipontisen lopun kylmiä väreitä irrottavassa kliimaksissa Byrnen vellova ääni kohoaa vokalistin ylärekisterin äärirajoille.
Tuotantotrilogiansa keskimmäisellä osalla, Fear Of Music -albumilla, Eno oli kuin yhtyeen viides jäsen. Lodger-levyään New Yorkissa miksannut David Bowie imi tuottajalta ideoita kuin sieni, ja jäljitteli Memories Can't Wait -biisin painostavaa tunnelmaa seuraavalla Scary Monsters -albumillaan (1980).
Talking Heads oli kuitenkin jo siirtymässä rockista uuteen suuntaan, ja Fear Of Music muistetaan yleensä bändin tyylillistä siirtymää ennakoivista Life During Wartime- ja I Zimbra -tanssibiiseistä. Jälkimmäisessä afrikkalaiset polyrytmit saivat vallan matkalla kohti Remain In Light -LP:n (1980) mutatoitunutta neoversiota Sly & The Family Stonesta ja Parliament/Funkadelicista.
PS.
Harvoin livenä esitetystä kappaleesta ei ollut Talking Heads -klippiä, mutta vuonna 1997 tallennettu oivallinen David Byrnen studiolive löytyi. Kuka on saman vuoden euroopankiertueella esiintynyt taustalaulajatar? Joku ystävällinen lukija osaisi ehkä informoida kommenttilaatikossa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti