Hanttikortti #189:ssä esiintyneen The Temptations -yhtyeen ex-vokalisti David Ruffinin I Can't Stop The Rain oli mukana Music For Pleasure - yhtiön Britanniassa 70-luvun lopussa julkaisemalla halpiskokoelmalla Motown Disco Magic - Too Hot Ta Trot. Ostin albumin neljällä markalla Yliopistonkadulle juuri avatusta Valintatalon Levypaikasta, ja kokonaan uusi musiikillinen maailma raotti minulle verhojaan.
Charles H. Kippsin säveltämä ja Van McCoyn tuottama I Can't Stop The Rain oli tietenkin räätälöity Walk Away From love -R&B-ykköshitin (1975) seuraajaksi. Myös sade kappaleen aiheena oli tarkkaan laskelmoitu - Ruffinin viimeinen iso The Temptations -hitti oli ollut I Wish It Would Rain (1967). Minulle David Ruffinin kappaleen huippukohdassa kaikuva hurmioitunut falsetti oli kuitenkin jotain ennenkuulematonta, ja se saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni edelleen.
Missisippistä kotoisin ollut Ruffin muutti Detroitiin 50-luvun lopussa, ja levytti ensimmäisen singlensä Little David Bush -nimellä 17-vuotiaana. Vuoden 1964 alussa Ruffin liittyi The Temptationsin taustalaulajaksi. Tuottaja Smokey Robinson havaitsi miehen potentiaalin, ja joulukuussa ilmestyneellä yhtyeen ensimmäisellä ykköshitillä My Girl Ruffin lauloi ensimmäistä kertaa päävokaaliosuuden.
Seuraavien neljän vuoden aikana Ruffin lauloi suurimman osan The Temptationsin päävokaaleista. Menestys nousi Ruffinin hattuun, ja mies halusi Smokey Robinsonin ja Diana Rossin tapaan nimensä parrasvaloihin. David Ruffin & The Temptations ei kuitenkaan toteutunut. Yhtyeen uusi tuottaja Norman Whitfield halusi solistin egon sijaan kehittää yhtyettä omana musiikillisena instrumenttinaan, ja Ruffinin kokaiiniongelma alkoi haitata esiintymisiä. Ruffin korvattiin Dennis Edwardsilla.
Miehen sooloura alkoi lupaavasti USA:n pop-listan yhdeksänneksi yltäneellä My Whole World Ended -kappaleella (1969), mikä alunperin oli tarkoitettu julkaistavaksi The Temptationsin nimellä. Samana vuonna julkaistiin peräti kaksi sooloalbumia ja seuraavana vuonna pitkäsoitto yhdessä isoveli Jimmy Ruffinin kanssa. Välit levy-yhtiön kanssa olivat kuitenkin viilentyneet, ja seuraavien levytysten julkaisu jäädytettiin (postuumi David-albumi julkaistiin vasta 2004).
Kun Ruffinin seuraava Motown-albumi David Ruffin ilmestyi 1973, supertähteys oli jo takanapäin. Whitfieldin miehelle seuraavana vuonna tuottaman albumin jälkeen Ruffin siirrettiin juuri discoartistina maineeseen nousseen soulveteraani Van McCoyn hoiviin. McCoy tuotti New Yorkin Media Sound Studiolla Ruffinille kolme philly soul -vaikutteista albumia. Ilmeisesti vain Euroopassa singlenä julkaistu I Can't Stop The Rain löytyy noista viimeiseltä, In My Stride -levyltä. Taustalla laulaa McCoyn suojattiyhtye Faith, Hope & Charity -yhtyeen päävokalisti Diane Destry.
In My Stride-levyn jälkeen Ruffin siirtyi levyttämään Atlantic-yhtiölle. McCoy kuoli sydänkohtaukseen 1979. Hänen sidekickinään toiminut Kipps ryhtyi tv-käsikirjoittajaksi ja myöhemmin kirjailijaksi. Ruffin menehtyi kokaiinimyrkytykseen 50-vuotiaana philadelphialaisessa crack-talossa kesäkuussa 1991, juuri Eddie Kendricksin ja Edwardsin kanssa tehdyn menestyksekkään Britannian kiertueen jälkeen. Taskussa kuumottaneet 40 000 dollarin kiertuepalkkiot olivat mystisesti kadonneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti