Turun Dynamossa järjestetyllä Elämän valttikortit -klubilla vierailleet dj:t soittivat elämänsä 50 tärkeintä kappaletta - hienoja ja viileitä biisejä.

Hanttikortit-blogissa esiteltäviä kappaleita on yli neljä kertaa enemmän. Esitysten taso vaihtelee helvetistä taivaaseen, mutta omasta mielestäni ne kaikki ovat mahtavia. Nää laulut teki minusta tän miehen.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

#133: Idea - The Bee Gees (1968)

Ilta-Sanomat uutisoi eilen Robin Gibbin kuihtuneesta olemuksesta. Lööpit ja kuvat rapistuneista julkkiksista ovat laatulehtien vakiotavaraa, mutta Gibb ei ole ilmeisin valinta, sillä hänellä on oletetulle julkisuusarvolleen perusteluna yli 40 vuotta jatkunut musiikkiura.

Barry, Maurice ja Robin Gibbin The Bee Gees -yhtye muistetaan useimmiten Saturday Night Fever -soundtrackin falsettistemmalaulun kruunaamista discoklassikoista. Harvempi kuitenkaan tietää, että bändillä oli menestyksellinen menneisyys jo 60-luvulla.

Trio aloitti levyttämisen jo teini-ikäisinä Australiassa, minne Gibbin perhe oli muuttanut vuonna 1958 Manchesterista. Menestystä ei kuitenkaan herunut, ja veljekset muuttivat takaisin Britanniaan vuoden 1966 lopussa. Ironista kyllä, heidän viimeinen Australiassa levyttämänsä single Spicks And Specks nousi siellä hitiksi ja valittiin vuoden parhaaksi singleksi.

Poikien isä oli lähettänyt The Bee Geesin demon The Beatles -manageri Brian Epsteinille, joka antoi nauhan edelleen Robert Stigwoodille. Myöhemmin elokuvabisnekseen siirtyneestä Stigwoodista tuli The Bee Geesin pitkäaikainen manageri ja tuottaja, ja helmikuussa 1967 yhtye teki viisivuotisen sopimuksen Polydorin kanssa.

Ensimmäinen Stigwoodin tuottama New York Mining Disaster 1941 -single oli varustettu valkoisella etiketillä, missä luki ainoastaan kappaleen nimi. Radioasemien dj:t luulivat singleä uudeksi The Beatles -julkaisuksi, ja kappale pääsi heti voimasoittoon. Single nousi melkein top teniin sekä Britanniassa että USA:ssa, ja tie taivaisiin oli auki. Kuka tahansa yöradion kuuntelulle altistunut tunnistaa edelleen Massachusettsin (1967) ja I've Gotta Get a Message to Youn (1968) kaltaiset runsaan coveroinnin kohteeksi joutuneet hitit välittömästi.

Standardeiksi muodostuneiden balladien lisäksi The Bee Gees julkaisi 60-luvun lopun ja 70-luvun alun albumeilla ja sinkkujen b-puolilla myös paljon sähäkämpää ja kiinnostavampaa psykedeelistä barokkipoppia tai progevaikutteista materiaalia. Hanttikortiksi olen valinnut psykedeelisen videoesityksen bändin kolmannen Polydor-albumin nimikappaleesta Idea.



60-luvun lopussa The Bee Gees oli tosiaan viisihenkinen. Idea-biisillä loistanut australialainen soolokitaristi Vince Melouney vaikutti bändin kolmella ensimmäisellä brittialbumilla, ja perusti sen jälkeen lyhytikäisen Fanny Adams -yhtyeen.

Rumpali Colin Petersen oli soittanut jo Australiassa tehdyillä levytyksillä, ja jatkoi bändin tasavertaisena jäsenenä vielä vuonna 1970 julkaistun Cucumber Castle -albumin äänityksissä. Oman manageritoimiston Brian Epsteinin assistenttina toimineen vaimonsa kanssa perustanut Petersen ajautui ristiriitoihin Stigwoodin kanssa ja sai kenkää yhtyeestä. Hävittyään oikeustaistelunsa The Bee Gees -royalteista Petersen muutti takaisin Australiaan vuonna 1974.

70-luvun alusta lähtien Gibbin veljekset levyttivät USA:ssa ja vuosikymmenen puolivälissä he vaihtoivat tyylinsä menestyksellisesti soul-vaikutteiseen soft rockiin ja discoon, mistä heidät parhaiten tunnetaan. Kaikki The Bee Gees -miesten tuottama materiaali ennen 80-lukua on suositeltavaa, mutta kasari ei enää ollut miesten uralle suotuisa.

Maurice Gibb kuoli yllättäen sydänkohtaukseen vuonna 2003. Ottaen huomioon hänen kaksoisveljensä Robinin nykykunnon, on epätodennäköistä, että duo toteuttaisi aiemmin uumoiltua täysmittaista comebackia. Vuosi sitten Robin vahvisti Daily Mail -lehdelle antamassaan haastattelussa huhun, että Steven Spielberg oli tekemässä elokuvaa veljesten urasta. Marraskuussa 2009 Robin ja Barry esiintyivät brittiläisessä tanssiohjelmassa Strictly Come Dancing.

3 kommenttia: