#122: Parental Guidance - Judas Priest (1986)

Vuonna 1985 noin kymmenen vuotta putkeen kiertänyt ja levyttänyt Judas Priest -yhtye latasi akkujaan ja tutkaili kiinnostuneena Los Angelesin hair metal -osaston yhtyeitä. Yhtyeen seuraavan Twin-Turbo-albumin oli tarkoitus nostaa Priest teknisesti ja visuaalisesti kokonaan uudelle tasolle ja lyödä kaupallisesti laudalta ZZ Topin Eliminator ja Def Leppardin Pyromania (molemmat albumit 1983).

Bahamasaarten Nassaun Compass Point -studioilla äänitettiin Tom Allomin johdolla kahdeksantoista tarkoituksella äärimmilleen tuotettua, kitarasyntikoiden sävyttämää pehmeäsoundista kappaletta. Levy-yhtiö CBS ei kuitenkaan uskaltanut kustannusten pelossa julkaista tuplalevyllistä uutta materiaalia.

Monet metallikriitikot teurastivat arvioissaan kahtia amputoidun Turbon. Levy menestyi Britanniassa heikommin kuin yksikään Priest-albumi vuoden 1976 Sad Wings of Destinyn jälkeen. Vasta vuonna 2004 Classic Rock -lehti nosti levyn kahdenkymmenen kaikkien aikojen aliarvostetuimman rock-albumin joukkoon.

Yksi Turbon hienoimmista hetkistä on klassinen Priest-yhteislaulu Parental Guidance, joka näyttää keskisormea Parental Music Resource Centerin eli "Washingtonin rouvien" rockin vastaiselle ristiretkelle. Priestin Eat Me Alive -biisi (1984) oli mukana viidentoista rouvien silmätikuksi joutuneen kappaleen eli "filthy fifteen"in joukossa. PMRC:n suosituksesta levy-yhtiöt alkoivat painaa levynkansiin "parental guidance" -tarroja varoittamaan kappaleiden lyriikoiden poliittisesti epäkorrektista sisällöstä. Parental Guidance irroitettiin Turbo-albumin kolmanneksi singleksi vuoden 1987 puolella.

Birminghamissa perustettu Judas Priest oli vaihtelevien bändikokoonpanojen nimenä jo loppuvuodesta 1969. Varsinaisen Judas Priestin tarina alkaa seuraavana vuonna tai oikeastaan vasta vokalisti Robert Halfordin liityttyä mukaan sisarensa poikaystävän, basisti Ian Hillin, hard rock -bändiin kevätkesällä 1973.

Yhtyeen valmistautuessa ensimmäisen albuminsa Rocka Rollan (1974) äänityksiin levy-yhtiö Gull ehdotti, että bändi ottaisi soundinsa tukevoittamiseksi lisäjäsenen. Koska kitaristi Kenneth "K.K." Downing ei halunnut yhtyeeseen urkuria tai puhaltajaa, hän pyysi mukaan toista soolokitaristia Glenn Tiptonia. Kahden vuorottelevan soolokitaristin tuplajyystöstä tuli Priestin soundin keskeinen elementti Rob "Metal God" Halfordin teräksisen lauluäänen ohella.

Turboa seuranneelta Fuel For Life -kiertueelta nauhoitettiin konserttitaltiointi Priest...Live! (1987). Livelevyn setistä hieman poikkeava keikka tallennettiin kesäkuussa 1986 Dallasissa ja julkaistiin VHS:llä. DVD-versio Electric Eye -nimellä ilmestyi vuonna 2003.

Kiertueella tuli jonkinmoinen skandaali Legs Diamondin rumpalin Jonathan Valenin verhojen takana soittamisesta. Priestin itsensä mukaan vain Dave Hollandin rumputeknikkona esiintynyt Valen vahvisti keikoilla sähkörummuillaan näkyvillä esiintyneen Hollandin soittoa, ja lisäsi joukkoon ylimääräisiä fillejä ja lisäbasarin. Lisäksi Valen vastasi joistakin kitaraefekteistä. Sekvenssereitä ei käytetty, joten homma vaati livenä melkoista tarkkuutta. Holland itse erosi Judas Priestistä musiikillisten erimielisyyksien ja henkilökohtaisten ongelmien vuoksi kymmenen palvelusvuoden jälkeen vuonna 1989.



Rob Halford palasi yhtyeeseen kymmenen vuoden hajaannuksen jälkeen vuonna 2003. Coppolan Draculan päähenkilöltä nykyään näyttävä vokalisti tuli soolouransa aikana ulos kaapista ja levytti hyvää soolojatkoa Priest-levyille. Muu yhtye kokeili siipiään hieman raskaamman metallin parissa laulusolistinaan Tim "Ripper" Owens. Toinen perustajajäsen K.K. jäi bändistä eläkkeelle viime huhtikuussa.