Myös tämänpäiväinen hanttikortti on vuodelta 1974 ja blaxploitaatioleffan soundtrackilta. Nelimiehinen The Impressions -kokoonpano esiintyi chicago soul -tuottajien Richard Tufon ja Lowrell Simonin Three The Hard Way -elokuvaan säveltämällä soundtrackilla. Albumilta irroitettu funkahtava Something's Mighty Mighty Wrong -single nousi niukin naukin USA:n r&b-listan top 30:een, mutta levyn avausraita, vauhdikas ja ylösrakentava soulpala Make A Resolution on mielestäni edustavampi valinta.
Itse leffaa en ole koskaan nähnyt, mutta sen viihdytysarvon on pakko olla kova: pääosassa esiintyy 70-luvun mustien action-näyttelijöiden kärkikolmikko Jim Brown, Fred Williamson ja Jim Kelly.
Tennesseen Chattanoogasta kotoisin olleet maalaispojat Sam Gooden (valokuvassa toinen vasemmalta) sekä Brooksin veljekset Richard ja Arthur liittyivät The Roosters -nimiseen doo wop -lauluyhtyeeseen chicagolaisten Jerry Butlerin ja Curtis Mayfieldin kanssa vuonna 1957. Seuraavana vuonna yhtye teki sopimuksen Vee-Jay -merkin kanssa ja muutti nimensä Jerry Butler & The Impressionsiksi. Heti ensimmäisestä singlestä For Your Precious Love tuli menestys ja myöhemmin ikivihreä.
Butler lähti nopeasti menestyksekkääksi osoittautuneelle soolouralle ja Mayfield liittyi hänen kiertuekitaristikseen. Butlerin kiertueen jälkeen Mayfield palasi kuitenkin The Impressionsin päävokalistiksi ja uudeksi viidenneksi jäseneksi otettiin Fred Cash (kuvassa toinen oikealta). Uuden kokoonpanon ABC-Paramountille levyttämästä debyytistä Gypsy Woman (1961) tuli For Your Precious Loveakin isompi r&b-hitti, mutta menestys näytti loppuvan siihen. Brooksin veljekset lähtivät kävelemään, Mayfield nousi yhtyeen kiistattomaksi pomoksi ja The Impressionsin klassinen trio-kokoonpano oli syntynyt.
Vuosina 1963-1970 The Impressions levytti lukuisia soul-klassikoita, mm. People Get Ready, We're A Winner sekä Amen. Trio tuli tunnetuksi myös Mayfieldin usein yhteiskunnallisesti tiedostavista (toki nykymittapuun mukaan maltillisista) teksteistä. Mustan amerikkalaisnuorison lisäksi The Impressions oli tärkeä esikuva myös jamaikalaisille rocksteady-bändeille, kuten Bob Marleyn The Wailers -yhtyeelle, joka teki trion kappaleista useita covereita.
Vuonna 1970 Curtis Mayfield erosi huipulla olleesta bändistään ja aloitti oman menestyksekkään soolouransa. The Impressions jatkoi levyttämistä Mayfieldin perustamalla Curtom-yhtiöllä, minkä hienostuneet julkaisut olivat 70-luvun alussa Chicagon (ja koko USA:n) tärkeimpiä soul-levyjä. Mayfieldin tilalle liittyi kahdeksi ja puoleksi vuodeksi soul-harrastajien ainakin 90-luvulta lähtien suuresti arvostama Leroy Hutson.
Vaikka Mayfield tuotti ensimmäisen Hutsonin liidaaman The Impressions -albumin ja sävelsi suurimman osan levyn materiaalista (Hutson teki kaksi biisiä), levy ei menestynyt aikaisempien malliin. Seuraavan Preacher Man -albumin (1973) tuotti tuli Richard Tufo, mutta levy menestyi edeltäjäänsäkin huonommin. Hutson ei saanut albumille omia kappaleitaan, ja lähti yhtyeestä jatkaen kuitenkin Curtomilla sooloartistina.
Seuraavaksi The Impressionsiin pestattiin yhden sijasta kaksi uutta jäsentä. Vuosina 1974-1975 Ralph Johnsonin (kuvassa vasemmalla) ja Reggie Torianin (silmälasipäinen kuvassa oikealla) vahvistama nelikko onnistui nousemaan kolme kertaa r&b-listan top 3:een. Vuonna 1976 The Impressions katkaisi napanuoransa Mayfieldin ja Curtomin kanssa, ja teki sopimuksen Atlanticin soul-merkki Cotillionin kanssa. Ralph Johnson erosi bändistä ja hänen tilalleen otettiin Nate Evans.
Bändi julkaisi viimeisen uutta materiaalia sisältäneen studioalbuminsa vuonna 1981 (vanhan Mayfield-materiaalin uudelleenäänittämistä ja joululevyjä ei lasketa). Gooden ja Cash ovat jatkaneet toimintaa The Impressions -nimen alla vaihtelevalla miehityksellä 2000-luvulle asti. Vuonna 2008 kuvatussa kännykkänauhoiksessa Goodenin, Cashin ja Torianin trio esittää coverin Curtis-vainaan soolodebyytin (1970) kappaleesta Move On Up.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti