Jokeri VII: Bunny Ain't No Kind of Rider - of Montreal (2007)

Tutustuin Kevin Barnesin johtamaan of Montreal -yhtyeeseen keväällä 2007, sillä bändin piti saapua esiintymään Turun Dynamoon heinäkuussa. Dynamon keikka peruuntui, mutta bändi esiintyi sentään Helsingin Redrumissa. Redrum ei kehnon lavanäkyvyytensä ja yökerhohintatasonsa vuoksi ole niitä innostavimpia keikkapaikkoja, joten se jäi väliin. Of Montrealin levyt osoittautuivat varsinaisiksi growereiksi ja bändi kohosi yhdeksi nolkytluvun lopun riemastuttavimmista uusista tuttavuuksistani.

Barnesin Montrealista kotoisin olleen ex-tyttöystävän mukaan nimetty Elephant 6 -kollektiivin jäsenyhtye - käytännössä Barnesin lähipiirin avustama sooloprojekti - oli ehtinyt levyttää hämmästyttävän pienelle huomiolle jääneen levykokoelman psykedeliavaikutteista barokkipoppia ja twee poppia, johon vaihtoehtorock- ja electrovaikutteet alkoivat pikkuhiljaa hivuttautua mukaan.

Tammikuussa 2007 tämä pop-sisäpiirin varjelluimmalta salaisuudelta vaikuttanut bändi julkaisi jo kahdeksannen studioalbuminsa Hissing Fauna, Are You The Destroyer? Levy oli hengästyttävä, pop-melodinen ja artsyn progeileva sekoitus indiepoppia, psykedeliaa, glamrockia, funkia ja elektronisia tanssirytmejä. Helmikuussa of Montreal nousi ensimmäistä kertaa Billboardin top 200 -albumilistalle, sijalle 72. Seuraavalla viikolla levy olikin jo pudonnut listalta.

Albumi oli monien muiden of Montreal -julkaisujen tavoin teemalevy, mutta aiempien levyjen todellisuuspakoisen fiktion sijasta levy pyöri Barnesin persoonan ja vaiheiden ympärillä. Painostavien tekstien ja niitä pehmentävän duuriluontoisen musiikin ristiriita korostui Barnesin levytyksen aikana syömien mielialalääkkeiden ansiosta. Barnes oli eronnut joksikin aikaa norjalaisesta vaimostaan Nina Aimee Grøttlandista ja pienestä tyttärestään, ja käsitteli aihetta levyllä.

Levyn keskiössä on painostava kaksitoistaminuuttinen The Past is A Grotesque Animal -jumitus, mikä käsittelee myös Barnesin metamorfoosia Georgie Fruit -nimiseksi glamrock-tähdeksi. Biisin jälkeen kuultavan sielukkaan Bunny Ain't No Kind of Rider -kappaleen roolihenkilö Eva on todellinen henkilö bändin kotikaupungista, Georgian Athensista.

Kappaleesta löytyy youtubesta useita livevetoja, joista yksikään ei valitettavasti ole äänentasoltaan tai visuaalisesti täysin tyydyttävä. Siksi laitan oheen kaksi. Ensimmäinen on kuvattu maaliskuussa 2007 Detroitin The Majesticissa lavan edestä, toinen lokakuussa Chicagon The Metrossa yleisön takaa parvelta.





Hysteerisen uuvuttavan mutta palkitsevan genre-skitsofrenian vaivaamalla Skeletal Lamping -albumilla (2008) Georgie Fruit otti yliotteen Barnesin persoonasta. Jon Brionin tuottama viimeisin studiolevy False Priest (2010) taas oli Solange Knowlesin ja Janelle Monaen vierailuineen askel konventionaaliseen suuntaan. Kun Fruit on lukittuna kaappiin, näyttää siltä, että Barnesin henkilökohtaisen persoonan liikkumavara on rajoittunut pelkkään makuukammariin.

Kaksi viikkoa sitten Barnes ilmoitti seuraavan Paralytic Stalks -albumin tulleen valmiiksi. Kuulemme todennäköisesti ensi vuoden puolella, riittääkö Barnesin pakissa lisää paukkuja, vai onko vastaisuudessa jättäydyttävä vain of Montrealin muhkean back-kataloogin vietäväksi. Siinäkin on makoisaa sulateltavaa runsaasti.