Kävin viime viikolla hakemassa itselleni Ari Väntäsen kirjoittaman erinomaisen Michael Monroe-elämäkerran, ja samalla Michael piirusti kirjan kansilehdelle hopeatussilla koristeellisen nimmarin. Vaikka Matti Fagerholmin välillä kivikkoinen ura ei ole aina innostanut minua yhtä paljon kuin hänen emoyhtyeensä Hanoi Rocks, olen lähes jokaikisellä keikalla ollut aivan fiiliksissä hänen esiintymisensä energian valtaisasta määrästä.
Oma levysuosikkini on edelleenkin Monroen ensimmäinen sooloalbumi Nights Are So Long (1987), mikä aikoinaan toimi käyntikorttina isolle levyfirmalle. Hienoa Stiv Batorsin soololevyn kaltaista power poppia ja puhdasta Little Richard -vaikutteista new yawk- rock 'n' rollia sisältävän albumin Dead Boys -kitaristi Jimmy Zeron säveltämää nimikappaletta ei löydy tuubista. Siellä on vain Dead Boysin vuonna 1987 julkaisema single, mutta kirjan mukaan Monroen versio on originaali.
Hanoi Rocksin jälkimmäisen inkarnaation jälkeen Michael Monroe on saanut koottua ympärilleen kaikkien aikojen parhaan nimeään kantavan kokoonpanon. The Wildhearts esiintyi Ruisrockissa heinäkuussa 2009, ja Monroe lauloi keikalla Peace of Mind -albumilleen (1996) coveroimansa MC5:n Kick Out The Jamsin. The Wildheartsin nokkamies David "Ginger" Walls ja Monroe alkoivat säveltää yhdessä biisejä. Ex-bändikaveri, basisti Sami Yaffa saapui legendaarisen New York Dollsin kanssa keikalle Monroen nykyiseen kotikaupunkiin Turkuun heinäkuun lopussa. Monroe astui lavalle myös Dollsien kanssa, ja kulisseissa alettiin supista Monroen napsivan itselleen jäseniä molemmista bändeistä. Henkilöllisyydet eivät olleet vielä selvillä.
Michael Monroen yhtyeen kokoonpano julkistettiin tammikuun 2010 lopussa Los Angelesissa. Ex-Demolition 23 -rumpali Jimmy Clark oli kuitenkin jo sitoutunut country-laulajatar Taylor Swiftin roudariksi, joten hän joutui eroamaan samantien. Kitaristi Todd Youth ehdotti rumpaliksi suomalaissyntyistä Karl "Rockfist" Rosqvistia, jonka kanssa hän oli soittanut The Chelsea Smilesissa. Vain pari viikkoa ennen USA:n kiertueen alkua Youth ilmoitti liittyvänsä ex-Kiss Ace Frehleyn bändiin. Yaffa sai suostuteltua New York Dolls -kitaristi Steve Conten hänen tilalleen.
Vaikka Michael Monroen uuden kokoonpanon keikat ovat tehneet kovan vaikutuksen, en ole ollut aivan varauksettoman innostunut Jack Douglasin tuottamasta Sensory Overdrive -albumista. Biiseistä päävastuullisen Gingerin sävelkynä ei ole ollut materiaalin parissa terävimmillään. Tulkinta on kyllä kohdallaan. Albumin Iggy & The Stooges -vaikutteinen avausraita ja tuore singlepoiminta Trick of the Wrist saa hanttikortin aseman räväkän videonsa ansiosta. Michaelilla on nuorekkuutensa takana jokin taikatemppu, salainen ranneliike.
Niinkuin kuvasta näkyy, Ginger erosi bändistä Provinssirockin jälkeen kesäkuussa 2011. Rivimiehen asema ei riittänyt Gingerille, enkä sitä uskaltanut odottaakaan. Uudeksi kitaristiksi liittyi taukoa pitävän Backyard Babies -yhtyeen kitaristi, soololevyään valmistellut Andreas Dregen. Lavalla Dregen on nuoren Andy McCoyn kaltainen pitelemätön showmies, Monroen arvoinen showkumppani. Pidän molempia peukkuja ja ukkovarpaita ylhäällä, että ylihuomenna Wolverhamptonista starttaava brittikiertue sujuisi nappiin. Ohessa yhtyeen esiintyminen Ruotsin TV4-kanavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti