Turun Dynamossa järjestetyllä Elämän valttikortit -klubilla vierailleet dj:t soittivat elämänsä 50 tärkeintä kappaletta - hienoja ja viileitä biisejä.

Hanttikortit-blogissa esiteltäviä kappaleita on yli neljä kertaa enemmän. Esitysten taso vaihtelee helvetistä taivaaseen, mutta omasta mielestäni ne kaikki ovat mahtavia. Nää laulut teki minusta tän miehen.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

#162: Il Vento Caldo Dell' Estate - Alice (1980)


Italialainen Alice tunnetaan parhaiten klassisesta musiikista vaikutteita ottaneista kansainvälisistä hiteistään Per Elisa (1981) ja I Treni di Tozeur (vuoden 1984 Italian euroviisubiisi yhdessä Franco Battiaton kanssa; suom. Juna Turkuun). Tutustuin naiseen Rumba-lehden Miettisen suosituksesta. Alicen ulkonäöllä oli osuutta asiaan.

Renesanssimies Franco Battiato siirtyi proge- ja ambient-vaikutteisen kokeilevan kautensa (1971-1978) jälkeen levyttämään kevyempää new wave -poppia EMI:lle. Battiaton myötävaikutuksesta myös aiemmin ristimänimellään Carla Bissi ja taiteilijanimellä Alice Visconti CBS:lle levyttänyt laulajatar kiinnitettiin samalle levy-yhtiölle.

Il Vento Cal Dell' Estate (suom. "lämmin kesätuuli") oli Alicen ensimmäinen varsinainen hittisingle Italiassa. Biisin sovittaneen Battiaton lisäksi miehen kanssa aiemmin työskennelleet tuottaja Angelo Carrara ja veteraanimuusikko Giusto Pio aloittivat pitkäaikaisen yhteistyön Alicen kanssa. Alicen ja Pion lisäksi kappaleen tekijäksi on levyetiketissä kreditoitu kosketinsoittaja-tuottaja Francesco Messina, jonka kanssa Alice meni myöhemmin naimisiin.

Il Vento Cal Dell' Estate ei ole mikään tyypillinen pop-hitti. Siinä ei ole perinteistä tarttuvaa kertosäettäkään. Hypnoottinen a-osa sekä mahtipontinen b-osa vuorottelevat. Analogista EMS-synaa soittavan Alicen jylhä lauluääni sekä Stefano Cerrin hypnoottinen bassokuvio ovat herkullisessa ristiidassa kappaleen nimen kanssa.

Alicen aktiivinen levytysura on jatkunut tämän vuosituhannen puolelle asti. Viimeisin uutta materiaalia sisältänyt studioalbumi Viaggio in Italia ilmestyi vuonna 2003. Se oli Messinan tuottama ja sisälsi kaksi Battiaton sävellystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti