Vuonna 1996 Naantalissa perustettu TV-Resistori on mielestäni yksi tämän vuosituhannen merkittävimmistä kotimaisista yhtyeistä. Ilman bändin vaikutusta olisi maamme nykyinen indiepopskene jäänyt todennäköisesti paljon köyhemmäksi ja ainakin muotoutunut tyystin toisenlaiseksi.
TV-Resistorin biisintekijä Yrjö Saarisen nokkelia melodioita, androgyynejä vokaaleita ja oivaltavia sanoituksia on pidetty mittapuina, joihin on verrattu vuosien varrella niin levytysuraansa aloitelleita Wojciechia, Ultramariinia ja Plutonium 74:sta kuin Reginaa ja Pariisin Kevättäkin.
Kolmentoista vuoden takaisesta ristiriitaisia tuntemuksia herättäneestä ensimmäisestä keikkakokemuksesta Fonal-merkin vuonna 2001 julkaiseman Petit Pianista -seiskatuumaisen hankkimiseen tamperelaisesta levykaupasta edettiin varovaisin harppauksin. Ja keikka keikalta diggasin bändiä enemmän.
Melodi Melodika -seiskan (2003) aikaan oli päivänselvää, että loistavaa materiaalia oli julkaisua jonottamassa. Intiaanidiskon (2004) vanhasta Karkkiautomaatista muistuttava naivius yhdistettynä rupiseen roskaelektroon a'la Chicks On Speed oli yhdistelmä, mikä onnistui puhuttelemaan syvästi. Lapsi, joka kolisteli äidin korkokengissä.
Toiselle albumilleen Serkut rakastaa paremmin (2006) yhtye oli lyhyessä ajassa kasvanut nuoreksi aikuiseksi, Suomen Arcade Fireksi. Biisit olivat peräti loistavia. Keikat alkoivat lähentyä pienoista virtuositeettia ja rumpali Aleksi Salon kunnianhimoisella johdolla bändi alkoi valmistella studiossa kolmatta mestariteosta, omaa Chinese Democracyaan.
Basisti Martti Viljanen jäi matkan varrelle. Kosketinsoittajasta ja toisesta vokalistista Päivi "Bääbs" Kankarosta ehdittiin leipoa välillä sooloartistia ja Suomen euroviisuedustajaa. Viime keväänä ilmestynyt, ytimekkäästi TV-Resistori -nimeä kantava kolmas pitkäsoitto osoittautui onneksi odotuksen arvoiseksi. Albumin psykedeliasta kantriin vivahtavat kappaleet ovat mahtavia, ja upean ilmavat soundit korostavat entistä hiotumpia sovituksia.
TV-Resistorin nykyisessä musiikissa Belle & Sebastian tapaa Ariel Pinkin; 70-luvun Kisu Jernström ja Katri Helena kohtaavat 2010-luvun Yrjö Saarisen ja Päivi Kankaron. Suloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti