#156: Gemini Dream - The Moody Blues (1981)

The Moody Blues oli sinfonisen rockin huippukautenaan 1967-1972 yksi maailman suosituimmista yhtyeistä. Best Of -kokoelmilta löytyviin juustoisimpiin sävelradiohitteihin voi kuulija tarttua omalla vastuullaan, mutta bändin varsinaisilta albumeilta löytyy paljon mahtipontista ajan patinoimaa scifi-folkia ja helposti sulavaa psykedeliaa. Kun yhtye 70-luvun lopussa palasi pitkältä sapatiltaan, kaikki oli muuttunut.

Kirjoitin kesäkuussa Levykeitaaseen Long Distance Voyager -levystä. Albumin avausraita Gemini Dream on yksi parhaista Electric Light Orchestran discokauden biiseistä (kyseessä ei tietenkään ole ELO:n kappale, mutta aikalailla samasta muotista valettu).

Bändin keulahahmoina toimivat biisillä duettoa laulavat tekijät; otsatukkainen soolokitaristi Justin Hayward ja kiharatukkainen basisti John Lodge. The Moody Bluesissa alusta asti soittanut Graeme Edge takoo pattereistaan tanakkaa discokomppia, mutta toisen alkuperäisjäsenen, puhallinsoittaja Ray Thomasin rooli on kutistunut lavalla tanssivaksi tamburiinin takojaksi.

Varsinainen fiiliksen nostattaja on Octave-albumin (1978) jälkeiselle kiertueelle palkattu sveitsiläinen ex-Yes -kosketinsoittaja Patrick Moraz, joka modernisoi The Moody Bluesin vanhentuneen soundin. Mike Pinderin mellotronin mukana on kadonnut myös hippiaikojen charmi, mutta sitä ei 80-luvun alussa haikailtu.

Gemini Dream kipusi USA:n pop-singlelistan 12. sijalle ja Kanadassa peräti listaykköseksi. Kolme vuotta myöhemmin Lontoon Wembley Areenalla tallennettu videoklippi osoittaa yhtyeen kyenneen toisintamaan kappaleen lähes identtisenä levyversion kanssa.


Haywardin, Lodgen ja Edgen rivimiehillä vahvistettu kokoonpano keikkailee edelleen. Yhtyeen viimeisimmästä uutta (ei-jouluteemaista) studiomateriaalia sisältäneestä Strange Times -albumista on nyt vierähtänyt aikaa kaksitoista vuotta.