Turun Dynamossa järjestetyllä Elämän valttikortit -klubilla vierailleet dj:t soittivat elämänsä 50 tärkeintä kappaletta - hienoja ja viileitä biisejä.

Hanttikortit-blogissa esiteltäviä kappaleita on yli neljä kertaa enemmän. Esitysten taso vaihtelee helvetistä taivaaseen, mutta omasta mielestäni ne kaikki ovat mahtavia. Nää laulut teki minusta tän miehen.

maanantai 1. elokuuta 2011

#163: Iron Fist - Motörhead (1982)


Iron Fist And The Hordes From Hell -salanimellä keikkaillut powertrio ikuisti pseudonyyminsä viimeisen albuminsa nimibiisiin Iron Fist. Motörhead oli noussut kesällä 1981 julkaisemallaan livelevyllä No Sleep 'Til Hammersmith sensaatiomaisesti brittilistan ykköseksi. Syksyllä aloitettiin uuden albumin äänitykset luottotuottaja Vic Mailen kanssa, mutta marras-joulukuussa bändi piti studiobreikkiä euroopankiertueen vuoksi.

Kiertueen jälkeen Mailen kanssa tehtyihin sessioihin tyytymätön kitaristi Fast Eddie Clarke tuotti kiertuelämppäri Tankin debyyttilevyä Will Reid-Dickin kanssa. Tammikuun lopussa Motörhead-albumin työstämistä jatkettiinkin Clarken johdolla Reid-Dickin äänittäessä. Laulaja-basisti Lemmy Kilmisterin mielestä Mailen syrjäyttäminen oli sääli, ja myöhemmin hän on leimannut Iron Fist -albumin yhtyeen uran huonoimmaksi levyksi.

Clarke oli tuottajana vihreä, ja ilman Mailen biiseihin loihtimaa dynamiikkaa levystä tuli edeltäjiään standardimaisempi ja suttuisempi speed metal -albumi. Legendaarisen trion viimeisenä singlenä julkaistu Iron Fist oli kuitenkin mahtava punkrypistys, mihin kuvattiin myös bändin ensimmäinen varsinainen promovideo.

Singlelistan 29. sijalle noussut biisi oli Motörheadin viimeinen top-30 -hitti. Kuudenneksi brittilistalla kivunnut pitkäsoitto oli bändin viimeinen top-10 -albumi. Suomeen Soundi-lehti ja Rockradio olivat lietsoneet varsinaisen Motörhead-kuumeen, minkä johdosta Iron Fististä tuli täällä bändin kaikkien aikojen menestyksekkäin studioalbumi. Motörheadin vaikutusta esimerkiksi Peer Güntin klassisen kokoonpanon tyyliin ja habitukseen on turha kiistää.

Clarke erosi bändistä kahden USA:n kiertueen keikan jälkeen. Välitön syy lähtöön oli Lemmyn Plasmatics-vokalisti Wendy O. Williamsin kanssa duetoima Tammy Wynette -cover Stand By Your Man. Clarke kieltäytyi soittamasta biisillä, mutta hän oli lupautunut Torontossa äänitettävän singlen tuottajaksi. Williamsilla oli vaikeuksia lauluvireensä kanssa, ja tympääntynyt Clarke ilmoitti lähtevänsä välillä syömään. Mies ei tullut takaisin. Viikkoa myöhemmin Motörheadin jenkkikiertuetta jatkettiin ex-Thin Lizzy -kitaristi Brian Robertsonin kanssa.

Seuraavana vuonna Clarke perusti Fastway-yhtyeen ex-UFO -basisti Pete Wayn, ex-Humble Pie -rumpali Jerry Shirleyn ja tulevan Flogging Molly -vokalisti Dave Kingin kanssa. Tällä hetkellä Clarke työstää uutta Fastway-levyä Gun-vokalisti Toby Jepsonin kanssa. Rumpali Philthy Animal Taylor jatkoi Motörheadissa vaihtuvien kitaristien ja Lemmyn rinnalla vuoteen 1984, palaten jälleen vuosiksi 1987-1992, jolloin sai lopullisesti kenkää alkoholiongelmansa vuoksi.

Bändin nykyinen kokoonpano on pitänyt Lemmyn kiistattomassa johdossa yhtä viimeiset yhdeksäntoista vuotta - tosin hiljattain edesmennyt kitaristi Michael "Würzel" Burston soitti yhtyeen kvartettimuotoisessa kokoonpanossa vuoteen 1995 asti. Tasokasta materiaalia edelleen 2000-luvulla julkaissut yhtye nauttii vakaasta suosiosta Euroopassa, ja on USA:ssa juuri tällä hetkellä suositumpi kuin koskaan aikaisemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti