Turun Dynamossa järjestetyllä Elämän valttikortit -klubilla vierailleet dj:t soittivat elämänsä 50 tärkeintä kappaletta - hienoja ja viileitä biisejä.

Hanttikortit-blogissa esiteltäviä kappaleita on yli neljä kertaa enemmän. Esitysten taso vaihtelee helvetistä taivaaseen, mutta omasta mielestäni ne kaikki ovat mahtavia. Nää laulut teki minusta tän miehen.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Jokeri V: Werewolf (Loose in London) - Meco (1981)


Domenico "Meco" Monardo nousee puskista hanttikortin haltijaksi, kun Meco-kokoelmani pari päivää sitten kasvoi yllättäen peräti kolmella albumilla.

John Williamsin Star Wars Themen discoversiosta (1977) kuulu tuottaja levytti 70- ja 80-lukujen vaihteessa monta hittileffoihin perustunutta discoistettua soundtrack-albumia, mutta John Landisin ohjaaman ihmissusielokuvan tassunjäljissä kulkenut Impressions of An American Werewolf in London -LP oli toisenlainen kokeilu.

Discobuumi oli jo taittunut, ja Elmer Bernsteinin vain seitsemän minuuttia pitkän scoren lisäksi leffassa soivat vanhat kuuaiheiset pop-klassikot Creedence Clearwater Revivalin Bad Moon Rising, The Marcelsin Blue Moon ja Van Morrisonin Moondance. Mecon levy-yhtiö Casablanca ei hankkinut esitysten oikeuksia, vaan laittoi miehen levyttämään albumille erehdyttävästi alkuperäisiä versioita muistuttavat plagiaatit.

Elokuvasta löytyneen musiikin lisäksi biisintekijäpari Denny Randell ja Maury Yeston ovat tehneet albumille neljä originaalia biisiä. Randell oli jo tuolloin veteraani, kuulu sanoittaja Sandy Linzerin kanssa 60-luvulla The Four Seasons -yhtyeelle tehtailemistaan hiteistä. Yeston oli vasta uraansa aloitteleva Broadway-musikaalisäveltäjä.

Originaalikappaleista kaksi on retrohenkistä, edellämainittujen coverkappaleiden seuraan istuvaa biisiä, ja päätösbiisi musikaali-/kabaree-tyylinen Werewolf Serenade. Viidenneksi jokeriksi valitsemani albumin nimiraita Werewolf (Loose in London) on rock-oopperat sekä Queenin ja Jim Steinmanin tuotannot mieleentuova ison orkesterin esittämä mahtipontinen hard rock -biisi. Albumin Monardon kanssa tuottanut Lance Quinn soittaa räjähtävän kitarasoolon.

Leffa teki minuun teininä valtavan vaikutuksen, mutta sinfonista ja teatraalista hanttikortti-biisiä en ole koskaan aikaisemmin kuullut. Levyn singleksi lohkaistiin lammasmaisesti Blue Moon -cover ja Randellin ja Yeastonin doowop-pastissi You Gotta Hurt Me. Albumi floppasi, ja Meco siirtyi Arista-yhtiölle. Meidän kuuhullujen iloksi liitän loppuun vielä elokuvan pelottavan päätöskohtauksen!

2 kommenttia: