#143: It's A Game - Bay City Rollers (1977)

Skottiruutuihin pukeutunut teinityttöjen suosikkiyhtye Bay City Rollers oli 70-luvun vastine The Beatles -yhtyeelle. Ilman aikalaisuuden painolastia BCR:n kulta-ajan musiikki kuulostaa hyvältä, tarttuvalta kitarapopilta. It's A Game -biisin aikaan yhtye pyrki uusiutumaan halveksitusta purkka- ja glampopista vakavamman ja aikuisemman soft rockin suuntaan.

Veljekset Alan (basso) ja Derek Longmuir (rummut) perustivat yhtyeen vuonna 1966 Edinburghissa yhdessä laulajakitaristi Gordon "Nobby" Clarken kanssa. Yhtyeen manageriksi ryhtyi kiistanalainen Tam Paton, eräänlainen eversti Tom Parker ja Brian Epstein samassa persoonassa.

Yhden hitin (Keep On Dancing, 1971) ja miehistönvaihdosten jälkeen Clarke kypsyi bändin menestymättömyyteen vuoden 1973 lopulla. Hänen tilalleen laulajaksi tuli Les McKeown. Bändiin tällä välin liittyneet kitaristit Eric Faulkner ja Stuart "Woody Wood täydensivät BCR:n klassisen kokoonpanon, joka vuoden 1974 aikana nousi Britannian suosituimmaksi yhtyeeksi.

Vuoden 1975 lopussa Arista-levy-yhtiön Clive Davisin ahkera promootio nosti Britanniassa kaksi vuotta aikaisemmin flopanneen Saturday Night -singlen USA:n singlelistan ykköseksi. Vuonna 1976 yhtye keskittyi USA:n valloitukseen. Brittiläisten teinityttöjen mielestä yhtye oli hylännyt heidät. Samaan aikaan muoti muuttui, ja pinnan alla punk teki tuloaan.

Klassisen viisikon miehitys alkoi repeillä. Ensin kolmekymppinen Alan Longmuir kyllästyi teinisuosikin paineisiin. Hänen tilalleen pestattiin Ian Mitchell ja sitten oheisilla videoillakin esiintyvä Pat McGlynn. McGlynn häipyi ennen It's A Game -albumin valmistumista, ja Wood siirtyi basson varteen.

David Bowien Station To Station -albumin (1976) tuottaja Harry Maslinin kanssa Göteborgissa äänitetty It's A Game oli BCR:n viides ja viimeinen menestysalbumi. Paria kuukautta aikaisemmin julkaistu nimikappale oli isompi hitti Euroopassa ja Australiassa, mutta Britanniassa sijoitus oli enää kuudestoista. Suomessa single kipusi singlelistan kolmannenneksitoista - biisi oli samalla yhtyeen viimeinen hitti maassamme.

Yllä nähtiin albumin kansitaidetta mukaillut singlen promovideo. Alla biisin playback Saksan televisiossa.



Klassinen BCR-viisikko palasi yhden flopanneen albumin, Strangers In The Wind (1978) ajaksi. Sitten Paton sai potkut, McKeown lähti soolouralle ja uuden vokalistin, Duncan Fauren, kanssa levytettiin kolme new wave -vaikutteista The Rollers -albumia 1979-1981.

BCR:n varsinainen tarina päättyy tähän. Erilaisilla nimillä ja kokoonpanoilla tehdyt reunionit, cd-aikakaudella äänitetyt uudet versiot, pintaan pulpahtaneet skandaalit ja varsinkin viime vuosina yhtyeen ja Aristan (sekä myös jäsentenväliset) oikeudenkäynnit ovat pitäneet bändin nimen hengissä epäedullisessa valossa.

PS.

Muutamat BCR-standardeiksi muodostuneet kappaleet kuten Bye Bye Baby ja I Only Want To Dance With You olivat covereita, mutta yhtyeen Rollin' -ensialbumin (1974) jälkeen kappaleet olivat suurimmaksi osaksi omaa tuotantoa. Luulin It's A Game -biisiä pitkään Faulknerin ja Woodin originaaliksi.

Kappale on kuitenkin alunperin String Driven Thing -yhtyeen vuonna 1973 levyttämä single, minkä tuotti legendaarinen Shel Talmy (mm. The Kinks ja The Who).

String Driven Thingin perustivat vuonna 1967 Glasgowissa laulajakitaristi Chris Adams ja laulaja-perkussionisti Pauline Adams. Yhden paikallisella pikkumerkillä julkaistun akustisen folk-albumin (1968) jälkeen aviopari muutti vuonna 1970 Lontooseen. Siellä he rekrytoivat mm. sähköviulisti Graham Smithin yhtyeen uuteen proge-/ folk rock -kokoonpanoonsa.

String Driven Thing julkaisi Charismalla neljä albumia ja useita singlejä. Chris Adamsin It's A Game sisältyy The Machine That Cried -albumin (1973) 90- ja 2000-luvun cd-uusintajulkaisuille. Yhtye hajosi USA:n kiertueen jälkeen syksyllä 1975. Smith liittyi Van der Graaf Generator -yhtyeeseen vuonna 1977.