Pitkän linjan eurodisco-, myöhemmin hi-NRG -diiva Claudja Barry syntyi Jamaikalla, ja muutti perheensä mukana Kanadaan ollessaan kuusivuotias. Lukion jälkeen Barry esiintyi New Yorkissa Hair- ja Catch My Soul -musikaaleissa. Musikaalin euroopankiertueella Barry jäi Saksaan, ja hän lauloi vuosina 1975-1976 tuottaja Frank Farianin Boney M -studioprojektissa Münchenissa.
Tavattuaan tulevan aviomiehensä, tuottaja Jürgen Korduletschin ja säveltäjä-sovittaja Jörg Eversin Barry ryhtyi sooloartistiksi. Miesten tausta oli krautrockissa; Evers oli soittanut kitaraa Sameti-yhtyeessä ja molemmat olivat tehneet biisejä Korduletschin tuottamalle Amon Düül II -levylle Made in Germany (1975).
Barryn vakaa rytmipohja tuli siis krautrockista, mutta muuten musiikki oli ajan viimeisimpien trendien mukaan sovitettua discofunkia. Biisit saavuttivat vastakaikua Euroopan ja USA:n dance-listoilla. Barryn tunnetuin kappale Boogie Woogie Dancin' Shoes kääntyi meillä Paula Koivuniemen suussa Sata kesää, tuhat yötä -hitiksi, ja entisessä kotimaassaan Kanadassa Barry saavutti jopa mainstream-menestystä.
Vuonna 1979 lähes kaikki rockartistit olivat flirttailleet discon kanssa ja niinpä myös discoartistit kokeilivat siipiään rockin parissa. Barryn neljänneltä Feel The Fire -albumilta löytyy jopa hieman Grace Jones -tyylinen kunnianhimoinen Ian Dury -cover Wake Up And Make Love With Me, mutta Barryn, Korduletschin ja Eversin originaali nimikappale You Make Me Feel The Fire on silkkaa Hot Stuff -hengessä hi-NRG -temmolla soitettua rockia. Evers revittelee kitaralla sydämensä kyllyydestä.
Discohuuman laannuttua Claudja Barryn ura jatkui aktiivisena hi-NRG -artistina, myöhemmin tummemman R&B- / dancefuusion parissa. Klubiskenessä nainen arvostetaan edelleen korkealle. Vuonna 2006 Barry menestyi USA:n klubistalla kappaleellaan I Will Stand, ja naisen tuorein julkaisu on viime vuodenvaihteessa ilmaantunut Good Time Girl -single, mistä oheen löytyi belgialaisen d'n'b- / nu jazz -projekti Suite 406:n remiksaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti