#147: The Universal - Blur (1995)

Lontoossa vuonna 1989 Seymour-nimisenä perustettu Blur oli 90-luvun parhaita yhtyeitä. Bändin päivittäin vaihtelevasta absoluuttisen parhaasta biisistä ei välttämättä löydy videota, mutta ensirakkaudestani The Universal löytyy kaksikin herkkupalaa.

Lämpenin brittipopille vuonna 1995. Niinpä syksyllä ilmestynyt The Great Escape oli ensimmäinen hankkimani Blur-albumi, ja seuraavan vuoden Ruisrockin Blur-live yhdessä Pulpin esiintymisen kanssa aikamoinen elämys.

Kolme vuotta myöhemmin Provinssirockissa Blur oli livenä ehkä jopa vielä parempi, mutta keskittyi ymmärrettävästi amerikkalaisen vaihtoehtorockin kanssa flirttailleeseen uudempaan tuotantoonsa, mikä on toki mahtavaa sekin. Kiertueen jälkeen yhtyeen jäsenet karkasivat omille teilleen, ja vain kolme neljästä palasi viimeistä Think Thank -studiolevyä (2003) äänittämään.

The Divine Comedyn tuotannon kanssa linjassa oleva The Universal tekee kunniaa 60-luvun rikkaasti sovitetulle brittipopille - ei siis rockille - ja easy listening- / lounge-viihteelle. Nyt kuusitoista vuotta myöhemmin elämme tukevasti uudella vuosisadalla, ja satelliitti tai oikeammin interweb tuo maailman joka kotiin. Saamme viettää hulluj... anteeksi onnen päiviä jälleen huomenna.

Jonathan Glazerin ohjaamalla promovideolla laulusolisti Damon Albarn poseeraa ja flirttailee katsojalle kuin Kubrickin Kellopeliappelsiinin (1971) pääosanesittäjä Malcolm McDowell. Hänen drooginsa kitaristi Graham Coxon, basisti Alex James ja rumpali Dave Rowntree seuraavat eleettöminä.

The Great Escapen toiseksi singleksi irroitettuna biisi nousi brittilistan viidenneksi. Biisin huikea live-esitys MTV European Awards 1995 -gaalassa oli omaa luokkaansa.



Tällä hetkellä Blurin soittajat ovat keskenään väleissä, mutta uutta levyä ei taida olla luvassa pitkään aikaan.