
Vokalisti Dennis Lyxzén perusti (I)NC:n heti hc-bändinsä Refusedin hajoamisen jälkeen vuonna 1998. 1960-lukulaisen folk-laulaja Phil Ochsin lausumaa lainaten kuningasideana oli rockmusiikin ja radikaalin poliittisen sanoman yhdistäminen, eli Elvis Presleyn ja Che Guevaran risteyttäminen. Tässä ei täysin onnistuttu, mutta (I)NC yhdisti mainiosti Guevaran ja Elvis Costellon. Ei hassumpi saavutus sekään.
The Hivesin kansainvälinen läpimurto tapahtui pian The Bear Quartet -kitaristi Jari Haapalaisen tuottaman (I)NC:n kolmannen albumin A New Morning Changing Weather julkaisun jälkeen. Capitalism Stole My Virginity oli levyn ensimmäinen singlejulkaisu. (I)NC ei yltänyt Hivesin kaltaiseen menestykseen, mutta kansallisuus ja tyylillinen samankaltaisuus toivat bändille tervetullutta näkyvyyttä. Haapalainen pääsi myöhemmin tuottamaan mm. Ed Harcourtia ja Camera Obscura -yhtyettä.
The (International) Noise Conspiracy oli mielestäni parhaimmillaan kosketinsoittaja Sara Almgrenin vaikuttaessa mukana. Alamäki alkoi Rick Rubinin tuottamalla Armed Love -LP:llä (2004), kun aiemmasta soulahtavasta ja 60-lukuvaikutteisesta garagepunkista otettiin askel kohti standardimpaa hard rockia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti