Amerikkalaistuneen Rod Stewartin yhdeksännen sooloälpeen Blondes Have More Fun tunnetuin kappale on tietenkin Da Ya Think I'm Sexy? -discobiisi, mitä pidettiin lopullisena todistuksena supertähden rappiosta.
Vanilla Fudgessa ja Cactusissa aiemmin soittaneen Rod Stewart Groupin rumpali Carmine Appicen ja blondatun harjastukan itsensä lainatavarasta kokoama fuusioklassikko jäi kiinni brasilialaisen Jorge Ben Jorin Taj Mahal -hitin (1976) plagioinnista. Bobby Womackin (If You Want My Love) Put Something Down On It -biisin (1975) kopioinnista ei sentään nostettu oikeusjuttua. Stewart lahjoitti kappaleen tekijänoikeustuotot lastenjärjestö Unicefille.
Blondes Have More Fun oli ensimmäinen Rod Stewart -albumini. Hajanainen kokonaisuus keräsi varmasti korvissani ansaitsematonta gloriaa, mutta näiltä Stewartin vähemmän arvostetuilta albumeilta löytyi hittien lisäksi aina myös pikkuruisia helmiä. Juuri sellainen on Ain't Love A Bitch. Stewartin yhdessä bändinsä kitaristi Gary Graingerin kanssa säveltämä biisi on leppoisa jatko-osa hänen kenties tunnetuimmalle soolohitilleen Maggie May. Ain't Love A Bitch julkaistiin seuraavan vuoden puolella myös singlenä. Se menestyi mukavasti listoilla saavuttaen Britanniassa 11. ja USA:ssa 22. sijan.
Biisin utuisella playback-videolla esiintyvät Rod Stewart Groupin jäsenet ovat edellisten lisäksi 70- ja 80-luvuilla paljon käytetty sessiobasisti, keskellä keinuva hattupäinen Philip Chen ja akustista kitaraa soittava ex- Steve Harley & Cockney Rebel -kitaristi Jim Cregan, joka viihtyi Stewartin matkassa aina vuoteen 1995 asti (EDIT Videon lataajan youtube-tili on poistettu, eikä vaihtoehtoista versiota kappaleesta löytynyt).
Tämän vuosituhannen The Great American Songbook -levyt ovat palauttaneet Stewartin USA:n listojen huipulle - sarjan kolmas osa Stardust (2004) nousi albumilistan ykköseksi kaksikymmentäviisi vuotta Blondes Have More Funin kärkipaikan jälkeen. Kyllä kansa tietää.
PS.
Alkuperäinen Maggie May vuodelta 1971 on tietenkin omaa luokkaansa. Top Of The Pops -esityksessä mukana oli The Faces -yhtyeen lisäksi jakkaralla istuva dj John Peel, joka teeskenteli soittavansa banjoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti