Turun Dynamossa järjestetyllä Elämän valttikortit -klubilla vierailleet dj:t soittivat elämänsä 50 tärkeintä kappaletta - hienoja ja viileitä biisejä.

Hanttikortit-blogissa esiteltäviä kappaleita on yli neljä kertaa enemmän. Esitysten taso vaihtelee helvetistä taivaaseen, mutta omasta mielestäni ne kaikki ovat mahtavia. Nää laulut teki minusta tän miehen.

perjantai 20. toukokuuta 2011

#194: Holiday - Nazareth (1980)



Vuonna 1968 perustettu skottilainen hard rock -bändi Nazareth on jäänyt historiankirjoituksessa monen aikalaisensa varjoon. Yhtyeen levyt eivät ole olleet varsinaisia suunnannäyttäjiä, ja tyylisuuntaa vaihdettiin uran kannalta ratkaisevina vuosina vähän liian monta kertaa. Vokalisti Dan McCafferty on laulajana ja keulakuvana sekä AC/DC:n Bon Scottin että Brian Johnsonin kaltainen velmu veijari, mutta bändin biisintekopuolella on ollut vajetta.

Yhtye on vastuussa yhden kyseenalaisen genren, powerballadin, synnystä. Roy Orbisonin ja Gram Parsonsin coveroimana tunnetuksi tulleen Everly Brothers -biisin Love Hurts Nazareth-versio myi platinaa USA:ssa vuonna 1975. Bändi itse ei kyennyt hyödyntämään tyylilajia kaupallisesti toista kertaa. Scorpions kiitti matkalla pankkiin.

McCaffertyn, kitaristi Manny Charltonin, basisti Pete Agnewin ja rumpali Darrell Sweetin ydinnelikko piti yhtä vuoteen 1990. Vuoden 1978 lopusta lähtien bändin miesvahvuutta ja soundia kasvatettiin toisella kitaristilla ja myöhemmin myös kosketinsoittajalla. Ensimmäinen kitaristivahvistus oli jo McCaffertyn sooloalbumilla (1975) kepittänyt ex- The Sensational Alex Harvey Band -klovnihahmo Zal Cleminson.

Toisella ja viimeisellä Nazareth-albumillaan Malice In Wonderland Cleminson nousi päävastuulliseksi biisintekijäksi ohi Charltonin. Cleminsonin panostuksen ja tuottaja Jeff Baxterin (ex-Steely Dan ja ex-Doobie Brothers) äänimaailman ansiosta levy myös erottuu Nazarethin mittavasta katalogista. Soundi ei ole järin raskas, vaan sijoittuu pikemminkin johonkin Z.Z. Topin ja Dire Straitsin aikalaisjulkaisujen puolimaastoon.

Malice In Wonderland oli kiehtovan kansikuvansa takia ensimmäinen hankkimani Nazareth-levy. Odotin tarttuvaa heavy rockia, mutta sainkin jotain sulateltavaa. Singleksi irroitettu Holiday on letkeä AOR-viisu, mistä ei valitettavasti ollut hitiksi. Promovideolla yhtyettä ei ole stailattu myyvän näköiseksi, mutta sellainen ei olisi biisin sanomaan sopinutkaan. Malice In Wonderlandin sisäpussista löytyvä söpö bändikuva ei vastaa videon karua todellisuutta.

Kymmenen vuotta myöhemmin näkemäni kvartetti toteutti livenä AC/DC-tyyppistä raskautta. Muita jäseniä viisi vuotta vanhempi kitaristi Charlton oli tuolloin juuri eronnut bändistä. Rumpali Sweet kuoli sydänkohtaukseen kesken USA:n kiertueen vuonna 1999, basistin poika Lee Agnew astui hänen tilalleen. Bändi kiersi 40-vuotisjuhlakiertueen merkeissä 2008. Charlton aiheutti suukopua ja närää keikkailemalla samaan aikaan samoissa kaupungeissa nimellä Nazareth featuring Manny Charlton.

PS.

McCaffertyn sekä isä ja poika Agnewin Nazareth julkaisi uusimman albuminsa Big Dogz kuukausi sitten. Ääninäytteiden perusteella kaikki on ennallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti